008 Muutohullun päiväkirja

Muutto on tapahtunut. Kotka on laskeutunut. Kettu kuittaa. Näiden seinien sisällä on asuttu nyt jo viidettä päivää, joten teksti voi venyä pitkäksikin. Kuvien kera. Varatkaa siis asianmukaiset varusteet pöydän ääreen. Itselleni riittänee vesilasi.

Perjantai oli SE päivä. Kello yksi menimme hakemaan vuokrapakettiautoa, joka sijaitsi yksinäisenä eräällä läheisellä parkkipaikalla. Täydellinen asetelma huumekuljetukselle. Ajatelkaa nyt tämän vuokrausyhtiön toimintamallia. Netistä varaat, auto on viety parkkipaikalle, ovet aukeavat tekstiviestillä ja keikan jälkeen palaat takaisin tietyn ajan puitteissa ja lukitset ovet jälleen tekstiviestillä. Nopeaa, kätevää ja anonyymia. Me nyt joka tapauksessa vain teimme muuton (tai kaksikin).

Ensin ajoimme armaan vuokranantajamme kämpälle hakemaan lastin, pakkasimme auton niin täyteen kuin suinkin ja ajoimme tänne. Kun tavarat oli purettu autosta, pikku apulaiset jäivät niitä viemään kommuunin uumeniin ja me lähdimme pienemmällä porukalla hakemaan Palokasta minun huoneeseen vaatekaappia. Siinäkin meinasi jännät käydä, onneksi katsottiin tuotetta ennen kuin se lastattiin mukaan. Olisihan ollut haikeaa jos vaatekaapissa olisi ollut vain yksi hylly ja loput henkaritankoa... Kaapinvaihdon jälkeen homma jatkui.

Seuraavaksi vuorossa oli kakkosvuokralaisen vanha asunto. Se mahtuikin kerralla mukaan, kun toinen auto liittyi seuraan. Huolimatta "täydellisestä" auton lastaamisesta. Voin sanoa, että se oli helposti elämäni huonoiten suoritettu muuttotetris. Ajoi asiansa kuitenkin, joten ei kai voi valittaa. Surkuhupaisaa se joka tapauksessa oli. Jälleen apurit jäivät tyhjentämään rappukäytävää ja me jatkoimme seuraavaan paikkaan. Takaisin paikkaan numero yksi.

Pääkallopaikalle. Ei enää aivan kauheasti tavaraa. Riittävästi kuitenkin, että saisimme vielä kolmannenkin lastin hakea. Mutta se menköön epäsovinnaisten muotoisten huonekalujen piikkiin. Pöydät, nuo vihoviimeiset tilanviejät. Ja sängyt! Hetken oli sydän jo suun puolella tulossa kun astuin sänkyä kantaessa ohi askelman. Pesukoneen kanssa oli myös ihan mielenkiintoisia hetkiä, vaikkei se iso laitos olekaan. Onneksi oli nokkakärrit.

Pesukonepuljausta

Tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä huomauttaa, että koska nykynormien mukaan olisi hyvä suojata identiteettinsä verkossa asioidessa, käytetään tässäkin tapauksessa henkilöistä peitenimiä (toim. huom. itsensä valitsemia!!). Kasvoja en ala pikselöimään, sillä olemmehan katseenkestäviä jokainen. Itseäni ei tarvitsisi aliaksella suojata, mutta en halua erottua joukosta liiaksi niin olen mukana juonessa. Kuvassa siis vasemmalta lähtien Waldo ja Edgar (minä).


Loppujen lopuksi siis saimme viänneltyä ja kiänneltyä sekä taputeltua kahden asunnon muuton viidessä tunnissa. Ei paha minun mielestäni. Tai oikeastaan, pakun vuokra-aika oli viisi tuntia ja palauttaessamme sitä aikaa oli vielä viisi minuuttia jäljellä. On sitä ennenkin muutettu kai?

Koska tila on tietenkin rajoitettu kaikilla kolmella akselilla kussakin huoneessa enemmän tahi vähemmän, pakattiin kaikki kamat ennen lajittelua minun huoneeseeni, olinhan muuttamassa vasta seuraavana päivänä. Täysin hyvä idea, ei tästä muuten olisi näin ripeästi selvitty, mutta ei voi olla myöntämättä että kyllä oli aika karu näky vastassa kun muuttojen jälkeen nousin vasta ensimmäistä kertaa sisälle itse asuntoon tämän rumban aikana. Onneksi palkkiona oli pitsaa ja siideriä.

O-ou...

Mahdottoman uurastuksen jälkeen itse kukin oli tietenkin sanalla sanoen poikki. Järjestelyä oli silti vielä suoritettava, jotta tyttöjen tavarat saataisiin edes suurinpiirtein pois tieltä minun huoneestani, jotta oma muuttoni olisi onnistuva. Hyvin ne saatiinkin. En ole kyllä hetkeen ollut niin poikki kuin silloin, eikä jalkani ole aikoihin olleet niin paskana. Niinpä nappasin tytsyiltä välineet nukkumiseen ja punkkasin semityhjässä huoneessani.

Kuva kertoo kaiken

Lähtökohdat on ihan... hyvät

Lauantaina, jollain tapaa jännittävän yön jälkeen, oli minun vuoroni suorittaa tavaroiden uudelleen sijoittelua. Tässä vaiheessa minun täytyy pyytää vilpittömästi anteeksi jokaiselta muuttooni osallistuneelta osapuolelta tapahtuman huonoa järjestelyä sekä suunnittelua. Hoidin homman todella huonosti. Olen pahoillani. Joka tapauksessa, kunhan homma lähti käyntiin, se sujui suhteellisen ripeästi. Tavaran määrä tuntui kylläkin loputtomalta, mutta se luultavasti johtui osiltaan siitä, että pakkaus oli suoritettu tilanteessa. Vaan tuskinpa se olisi täydellisyyttä hiponut muutenkaan. Jonkin verran sain jopa karsittuakin jo kamaa ja vielä vähän lisää on lähdössä, kunhan asianmukainen kyyti seuraavan kerran käy kylässä. Harmi ettei kuvamateriaalia siitä tavaramäärästä tullut otettua. Katsokaa ylempänä olevaa kuvaa, jossa on osa tytyjen kamoista ja laittakaa siihen vaikka joku puolet lisää. Se on jo aika lähellä. Vähän kun ähräsi niin kyllä sinne sängyn sai mahtumaan. Luojalle kiitos, että petini on asumuksemme pienimmästä päästä.

Sunnuntai menikin oikeastaan kokonaan tavaroita laitellessa. Onneksi Waldo oli apuna, olisi muuten tullut ahdistuskohtaus todella pahasti. Jäi sitä laiteltavaa vielä maanantaiksikin, mutta ei enää mitään isoa. Edelleenkin jotain pienempiä on etsimässä paikkaansa. Ottaen huomioon sen laatikoiden ja säkkien määrän, olen suhteellisen ylpeä suorituksestani. Kun ensin huoneessa ei mahtunut kuin juuri ja juuri kääntymään, on tilanne nyt seuraavanlainen.

Muutos on huomattava, eikö?

Pikkuhiljaa huone alkaa saada muotonsa ja tila hahmottua. Pikkuhiljaa nämä neliöt alkavat tuntua kodilta. Vielä tosin vähän tuntuu siltä, että eläisin täällä muiden siivellä, niin sanoakseni. Kai se ottaa vain aikansa. Tämä kaikki on niin kovin uutta vielä. En ole tottunut vielä. Se ei tosin tarkoita, etteikö minulla olisi täällä hauskaa. Tästä on mahdollista tehdä elämäni parasta aikaa, ja sen totta vie aion parhaimpani mukaan tehdä.