Tällä kertaa aihe hipoo alueita, joita täytyy käsitellä tietyllä varovaisuudella. Mediaseksikkäästi niin, ettei kukaan loukkaannu. Tai sitten annan vaan mennä.
Nimittäin tässä jo muutamia viikkoja sitten ovellamme vieraili kaksi hyväkäytöksistä naishenkilöä. Eivät kaupanneet imureita eivätkä valokopioituja lyijykynäpiirroksia tökerösti suomennetulla lapulla esittäytyen. Ei, nämä jermut olivat astetta kovempaa kaliiberia. Jehovan todistajia.
Jehovat, nuo armoitetut ovikellojemme ja kynnysmattojemme kuluttajat, loputtoman paperiroskan syytäjät ja "hyvän" mielen lähettiläät. Ensimmäisellä kerralla (kyllä, kävivät useamminkin) minä olin kotona. Selittivät mitä selittivät, tajusin aika alkuvaiheessa mistä on kyse, mutta koska en ennen moisessa tilanteessa ole ollut niin päätin antaa heidän papattaa. Vastaukseksi tarjoilin päännyökkäyksiä sekä ilkikurista virnettä tilanteen koomisuudesta johtuen. Se oli pelinavauskierros, ilmeisesti sillä tarjoillaan vaan perustietoja, sillä jutun juuri oli hyvin Wikipedia-artikkelin ensimmäisen kappaleen oloinen.
- Onko tällainen henkilö kuin Mooses tuttu?
- Joo tuttu heppu on.
- Jos lukemisesta tykkäät niin meillä olisi tämmöinen kiva tietoisku tässä tarjolla...
- Onhan se lukeminen ihan kivaa.
Laput kouraan ja seuraavalle ovelle. Koko härdellissä kesti kolme-neljä minuuttia. Ihan inhimillinen aika. Huvitti kovasti jälkeenpäin koko tilanne. Vähänpä tiesin silloin, että ne saattaisivat tulla takaisinkin. Arvatkaas muuten mitä lukemisille kävi? Pyörivät viikonpäivät keittiön pöydällä ennen kuin joku jaksoi viedä ne paperinkeräykseen.
Toisella kertaa en ollutkaan kotona. L otti silloin heidät vastaan, eikä ilmeisesti ollut ihan niin suosiollinen heille kuin minä. Kuvailun perusteella oli samat henkilöt taas kiertämässä. Muistivat kaikesta päätellen edelliskerran, sillä olivat minulle ihan nimellä antaneet pari uutta läpyskää. Tälläkin kertaa niiden kohtalo oli melko samanlainen kuin edelliskerralla. Sillä erotuksella, että tällä kertaa niitä tuli selattua. Onneksi tulikin, sillä siellä oli melkoisen mielenkiintoinen kirjoitus...
Kirjoitus koski parisuhdeväkivaltaa. Sen luin kokonaan, sillä aihe on valitettavan yleinen ja sitä käsiteltiin kyseisen koulukunnan läpyskään kirjoitetuksi tekstiksi yllättävän objektiivisesti. Siinä oli paljon asiaa, jotka oli jopa mielestäni ihan viksuja. Lopussa oli listattu pointteja kyseiseen tilanteeseen liittyen. Niiden jälkeen kuitenkin oli klausaali joka romutti mm. kaiken.
"Jehovan todistajat pitävät kiinni Raamatun normista, jonka mukaan aviorikos on ainoa avioeron peruste (Matteus 5:32). Jotkin äärimmäiset olosuhteet, esimerkiksi puolison harjoittama vakava fyysinen väkivalta, voisivat kuitenkin saada jonkun muuttamaan erilleen puolisostaan."
- lähde
Siis mitä helvettiä?! Aika tervettä touhua taas, ihmiset. Eli jos sinusta piestään jatkuvasti sielu irti, niin ei kannata ottaa eroa ja hakea jostain terveempää parisuhdetta. Muuta tuohon muutaman korttelin päähän joksikin aikaa itsestään asumaan, niin kyllä se siitä sitten helpottaa. Sitten mennään takaisin ja annetaan nyrkkien viuhua taas. Vaikka toinen osapuoli vietäisiin vankilaan tekemästään niin aviossa ollaan vieläkin. No, hoituuhan siinä se muuttopuoli ja erillään asuminen siten aika kätevästi. Tosin ilmeisesti nykylainsäädännöllä tällaisestakin selviää jollain viidellä päiväsakolla...
Pitää kai kuitenkin jokaista ryhmittymää ja yksilöä sekä heidän uskomuksiaan kunnioittaa, niinpä tarkastelin asiaa interwebzin ihmemaasta. Luin aiheesta Vartiotornin sivuilta sekä (tietenkin) Wikipediasta. Molemmissa oli samat jutut asiaa koskien. Wikipedia muotoili asian seuraavasti: "Avioliittoa pidetään pyhänä, eikä sitä pidä purkaa muulloin kuin uskottomuuden vuoksi." Totisesti, Hän näki että näin oli hyvä.
Vaikka kuinka yritän, en siltikään ymmärrä tuota periaatetta. Se vain jotenkin sotii niin rajusti meikäläisen omaa arvomaailmaa kohtaan. Olen ollut puolivalmiina keskustelemaan aiheesta lähettiläiden kanssa seuraavan kerran kun tulevat visiitille, mikäli enää uskaltavat. Olisi jännä nähdä miten he puolustautuisivat. Täytyisi tosin itsekin sitä varten varmaan hieman perehtyä lisää asiaan, jotta olisi timantinkovassa debaattikunnossa.
Itsehän en ole uskovainen, mutta en lue itseäni ateistiksi tai miksikään muuksi vastaavaksi. Jos tuolla jossain jotain on, niin hyvä juttu. Sitten ollaan hyvissä käsissä. Mikäli ei, niin sitten on vain tultava toimeen omillaan. Sitä ei kyllä ääriuskovaistenkaan varmaan kannattaisi unohtaa, jotta joskus joutuu jotain hoitamaan itsekin eikä heittämään itseään pelkän uskon varaan. Tai pommien.
En siis kiellä kenenkään uskoa, jos haluaa uskoa niin saa. Mutta se menee jo ikävyyksien puolelle kun sitä uskoa aletaan tuputtaa. Nykyaikana minä etsin tietoni itse, perkele, jos haluan tietää erinäisistä lahkoista ja niiden sopivuudesta meikäläiselle. Niistähän voisi itse asiassa tehdä sellaisen vaalikone-tyylisen ratkaisun. Hmm!
Onhan se nyt muutenkin vanhanaikaista kiertää ovelta ovelle kertoilemassa tarinoita. Kyllä siitä jotkut varmaan tykkääkin, mutta minä en. Ja veikkaan että tuskin kovin moni muukaan. Nykyinen tyyli on kuin old skool -versio puhelinmarkkinoinnista. Onneksi jehovat eivät ole vielä tajunneet digiajan mahdollisuuksia... Sehän siitä puuttuisi kun ne vielä rupeaisi soittelemaan tai iskemään spämmiä mailiin!
Asioiden esittämisessäkin olisi petrattavaa. Hyvin usein nämä sanansaattajat tuppaavat olemaan vanhempia ihmisiä, joiden vuorovaikutustaidot on luokkaa Verovirasto. Todella kuivaa ja ennalta-arvattavaa "läppää" kun yrittävät olla nuorekkaita ja vetoavia. Monta kohtaa olisi modernisaation tarpeessa, mutta en ala niitä luettelemaan, enkä varsinkaan parannusehdotuksia - ihan vain jos ne sattuvatkin vakoilemaan bittiavaruutta ja lukemaan tämän tekstin. Salaliittoteorian makua...
Onhan uskoa levitetty ennenkin, nimittäin ristiretkien muodossa. Kaikkihan tietää miten siinä kävi. Voisiko jehovia ajatella siis nykyajan ristiretkiläisinä? Sen sijaan, että ne fyysisesti pistäisi meitä päiviltä uskonpuutteemme vuoksi, on henkinen kuolema lähellä joka kerta kun nämä pyryharakat ilmaantuvat oven taakse.
Yritys hyvä kymmenen, mutta ette voittaneet minua vielä puolellenne, jehovat. Tervetuloa takaisin. Ensi kerralla en niele juttujanne purematta.
