010 Somebody stop this world from spinning

Huomasitteko! Kuu vaihtui ja ihmiset tulivat hulluiksi! Ei sen kuun takia (ainakaan kaikki), vaan koska ilmiö nimeltään "tipaton tammikuu" loppui. Se merkitsi monelle aika kovaa tinaamista. Tai ei välttämättä niinkään tavallista kovempaa, mutta tipattoman aikana kun on vastustuskykyä saanut alemmaksi niin alkoholi tekee herkemmin tepposet. Putkat ja sitä myöten lehtien otsikotkin tuntuivat pullistelevan aiheeseen liittyviä asioita. Sattuipa tutuillenikin harmillisia takaiskuja kyseisen mullistuksen myötä. Ja sinne putkaankin vissiin joku pääsi..? Itseäni ei tipattoman loppuminen päässyt yllättämään, enhän kiusannut itseäni turhaan sellaisella. Päiväkin sattui tänä vuonna otollisesti perjantaille, joten sekin villitsi varmasti porukkaa entisestään. Oma perjantaini alkoi niin kuin mikä tahansa muukin.

Kuvan kuppi ei liity tapaukseen

Tipattoman loppuminen ei johtanut meikäläisen kohdalla ylilyönteihin varmaan senkään takia, etten juhlistanut sitä millään lailla. Tai voi kai sitä jonkinlaiseksi juhlistamiseksi sanoa jos katsoo vierestä kun muut juopuu. Oma hupinsa siinäkin. Perjantaina oli nimittäin Brassa "Märkä Helmikuu", johon Waldo otti osaa (onneksi sitä ei tarvinnut olla seuraamassa...), ja Escapessa oli esiintymässä Karri Koira, jota toinen tytöistämme (nimitetään häntä tässä valintansa mukaan Lumikiksi), oli aikeissa kavereidensa kanssa mennä katsomaan. Heitä siedimme tässä koko illan Pocahontaksen (en keksinyt tätäkään, jotain lyhyempiä versioita näistä pliis?) kanssa. Linnoittauduimme minun huoneeseen katsomaan televisiota uudella hienolla Elisa Viihteellä uuh, ja katsoimmepa leffankin. Vähän vaan oli vaikea seurata välillä kun keittiöstä kuuluu kauhia juoruilu ja kikatus. Ja leffa oli kuitenkin "vain" Ace Ventura. Ei saanut järin lämmintä vastaanottoa. Harmillista, sillä kasvoinhan suurinpiirtein sen ja muiden samankaltaisten leffojen parissa. Toisaalta, kyllähän me tuhosimme Hatchikon ja lähes Bambinkin... Ehkä se oli kosto.

No, perjantai meni joillain vähän paremmin kuin toisilla, en avaa sitä sen enempää sillä ei ole minun palani kakkua. Kakusta mieleen, Lumikki teki ennen bileitään mokkapaloja. Aivan huikean hyvää, bueno. Yläasteen kotsan kirja on hyödyllinen edelleen, näemmä. Myös kinkkupiirakkaa oli, mutta se kerkesi mennä parempiin suihin ennen kuin ehdin siihen haarukkani iskeä. Meillä on ollut pieni vitsi, että jos joku pyytää tuomaan kaupasta jotain hyvää, niin tuodaan jogurttia sen sijaan. No, nyt se vähän niin kuin tapahtui. Koska Lumikki tiesi, ettei me Pocahontaksen kanssa olla ottamassa kuppia, hänpä nokkelana toi tarveaineita kaupasta hakiessaan meille Vitalinean jaettavaksi. Kiitos, olet todella ihana.

Unohdit kuitenkin tomusokerin, ähäpäs!

Perjantai meni siis omalla painollaan, kovempaa tahi vähän vähemmän kovaa. Lauantaina olikin sitten meillä muillakin vähän toisenlainen meininki. Silloin olisi aika bilettää, eihän Pocahontaksella (srsly?!) ollut sunnuntaina töitä. Ajattelimme, että täytynee kallistaa mukia kahdestaan, vaan päivän yllättäjänä toimikin Lumikki, joka edellisen yön oksentelun juhlimisen jälkeen olikin valmis uuteen kierrokseen! Pakko nostaa hattua, oli sen verran railakkaan oloista se perjantainen meininki. Mehän asutaankin taistelijan kanssa. Hyvä, asenne pitää ollakin kohdallaan.

Siideribileet

Siitä se lähti. Minua pyydettiin tuomaan kaupasta tiettyä alkoholillista juomaa, mutta ei löytynyt toivottua laatua, joten ei jäänytkään minun kontolleni juomapuoli. Innostuin toki tästä ehdotuksesta, joten otin edes itselleni kurkun kostuketta. Siitähän se ajatus sitten lähti. Eikä huono ajatus ollutkaan! Hyvinhän me tässä saatiin ilta tuhlattua aivottomaan remuamiseen ja aineettoman tanssibiisisoittolistan kuuntelemiseen. Tytöille saatiin kyllä niin perhanan hienot profiilikuvat ettei mitään rajaa. Ainakin jos muistaa faktan, että ne on otettu jonkinmoisessa tinassa. Kyllä sen ainakin kuvattavista huomaa.

Se soittolista, se oli kyllä jollain tapaa värittömin ja hajuttomin taas vähän aikaan, mutta tuntui kelpaavan. Kaikkea sitä löytääkin kun laittaa Spotifyn hakuun "dance" ja nappaa ensimmäisen listan, jonka ohjelma sylkee. Saatiin muodostettua jopa oma "Himotuimmat"-lista, ja sikahyvä lista onkin! Yksi sieltä kuitenkin nousi ylitse muiden. Biisi, joka soi varmaan ainakin viisikymmentä kertaa sen illan aikana, ja vielä seuraavana päivänäkin ja edellisenä yönä vielä unissakin...

Sidney Samson - Riverside

Nämä bileet menivät ihan hienosti, tyttöjen kavereita kävi tässä pari ja koko porukalla lähdettiin kohti keskustaa, kuka minnekin... Kellään ei tainnut aivan älytön krapulakaan sunnuntaina olla, vähän pientä tärinää tosin oli puolin ja toisin huomattavissa. Sunnuntaina kävi meikäläisen sisko miehineen sekä serkku naisineen tsekkaamassa huudit (dagen efterissä hekin, harmi etteivät sen enempää). Myös Waldo tuli poikkeamaan, mukanaan tuomisia.

Magnets, how do they work?

Meillä on käytössä keittiössä sellainen kiva pieni vihkonen, johon jokainen voi kirjoitella mitä lystää. Kuulumisia, terveisiä, mitä vain. Keittiöpäiväkirjan nimellähän se taitaa kulkea. Sinne oli ilmestynyt tässä viikonlopun aikana aika monta hyvää sutkausta! Niitä oli mukava sunnuntai-iltana lueskella. Täytyy myöntää, että itsekin turasin sinne jotain kirjoittaa neljältä aamuyöllä kotiin saapuessani baarireissulta... Viihdyttävä keksintö, pakko sanoa.

This be TEH Vihko

Toinen perinne, jota olemme alkaneet ylläpitää (ja joka on ehkä jo vähän karannut käsistä) on kuva-arvoitusten tekeminen. Olemme piirtäneet jo aikamoisen läjän niitä. Toiset todella kimurantteja ja toiset, no, vähemmän vaativia. Ne ovat joka tapauksessa mukavaa ajanvietettä ja taattuja hermoromahduksen aiheuttajia parhaimmassa tapauksessa. Jos ei mitään muuta, niin ainakin niistä aivan todella makeat naurut irtoaa!

Kapea otos taidonnäytteistä

Lopuksi on vielä pakko linkittää eräs biisi, jota ei kuunneltu lauantaina, mutta joka sopii menoon mielestäni hyvin. Ehkä poikkarietkoilla sitten?

Bowling for Soup - Hooray for Beer